
Mitä enemmän kevät etenee ja valon määrä lisääntyy, sitä enemmän laihdutusajatukset kummittelevat päässäni.
No okei, ehkä se johtuu vain osaksi keväästä ja aika paljon viime perjantaina kuvaamastani allit-videosta. Suutuin itselleni perin pohjin siitä että olen
- päästänyt itseni niin läskiksi ja
- rento painonpudotus etenee hitaasti, jos ollenkaan (osa minusta haluaa heti eroon 10 kilosta).
Päässäni pyörii ajatus, että olen todella fiksu tai todella tyhmä eli kaivan päätäni entistä syvemmälle hiekkaan. Kunpa tietäisin kummasta on kyse. Toisaalta on mahdollista, että olen vasta kypsymässä ajatukseen määrätietoisemmasta painonpudotuksesta.
Muistan vieläkin, että kymmenen vuotta sitten emmin varmaan pari vuotta ennen varsinaisen laihduttamisen aloittamista. Silloin karistin Painonvartijoissa 13 kiloa. Kun lopulta pääsin alkuun, laihduin hitaasti ja muistaakseni ilman hirveitä ongelmia* noin kahdeksassa kuukaudessa.
Niin tai näin, tähän mennessä olen vain hiljaa mielessäni harannut vastaan ja ehkä hurskastellutkin opettelevani tässä rennompaa syömistä. Painossani ei valitettavasti ole tapahtunut sen kummempaa muutosta parempaan suuntaan ja kärsivällisyyteni tahtoo olla lopussa.
Listailin päässäni myötä- ja vasta-aiheita nopeammalle laihdutukselle.
Laihdutus – puolesta ja vastaan
Puolesta:
- Motivaatiota alkaa olla tarpeeksi
- Tiedän jo yhtä ja toista syömisestä – minun ei tarvitse tehdä suuria muutoksia ruokavalioon, mutta joudun todennäköisesti suurentamaan päivittäistä kalorivajetta ja tarkkailemaan sen suuruutta laskurilla (kiloklubi)
- Liikunta on hanskassa, määrää voi lisätä
Vastaan:
- Ajoittaiset migreenit hankaloittavat painonhallintaa (tosin olen juuri aloittanut lääkityksen, joka tuntuu myös auttavan)
- Joudun näkemään vaivaa laittaakseni itselleni kunnon ruokaa säännöllisesti
- Joudun rajoittamaan herkkujen määrää, kestääkö pää psykologisen vastaiskun?
- Vaarantaako nopeampi laihdutustahti terveellisen suhteen syömiseen?
Suuri kysymys on, kestääkö kantti jos elämässä tulee vastoinkäymisiä. Perinteiselle laihdutuskuurille* en joka tapauksessa aio ryhtyä. Ja Fazerin Marianne-suklaasta en luovu. 🙂
*Painonvartijoissa oppi syömään liian vähän ja ainakin silloin siellä opetettiin nykytietämykseni mukaan kyseenalaisia laihdutuskikkoja
**tyyliin ”kaloreja max 1200 / päivä, mieluiten 700” ja ”syönpä tässä raejuustoa vaikka vihaan sitä” ja ”poistan kaiken ylimääräisen rasvan ruokavaliostani” ja ”kyllä se nälkä pysyy kurissa kunhan juon litroittain vettä /kevytlimsoja”. (En tosin kyllä aio karpatakaan.)
Muiden laihdutus
Muiden laihdutusyrityksiä on paljon kivempi pohtia kuin omiaan. 🙂
Näin eilen netissä Iltalehden otsikon jossa hehkutettiin Raakel Lignellin 50 kilon painonpudotusta. Asioilla käydessäni nappasin itselleni Me Naiset –lehden, jossa varsinainen juttu oli ja perehdyin siihen Marianne-patukkaa mutustellessani.
Raakel pudotti kilonsa puolessatoista vuodessa karppaamalla ja liikkumalla todella paljon: 3-4 tuntia päivittäin. Se on mielestäni niin paljon liikuntaa, että siitä ei ole malliksi keskivertolaihduttajalle. Minun kroppani sanoisi välittömästi sopimuksensa irti jos yrittäisin vastaavaa. Jutussa esitetyt ruokavalioesimerkit sensijaan vaikuttivat maukkailta, voisin kokeilla niitä itsekin.
Me Naiset –lehdessä oli myös toinen laihdutusjuttu. Siinä kuvattiin Hittoon läskit (mainio nimi!)– nimistä, kampaamosta käsin pyöritettyä laihdutuskilpailua ja sen paria osanottajaa, nelikymppistä Millaa (44) ja parikymppistä Maijua (24). Kummaltakin on lyhyehkössä ajassa karissut kymmenisen kiloa.
Minun on itse helpompi samaistua konkarilaihduttaja-Millaan kuin parikymppiseen Maijuun, joka on varmaan vasta laihdutusuransa alkutaipaleella. Omat kiloni ovat kertyneet samalla tavalla kuin Millalla eli hankalan elämäntilanteen yhteydessä, sillä erolla että en kärsi ahmimishäiriöstä. Minua ihmetyttää vain se, miksi Milla on valinnut itselleen niin tiukan laihdutusmenetelmän (juttailu).
Eikös sillä tavalla juuri aiheuta itselleen niitä ahmimiskohtauksia?
*******
Bongasin tänään Facebookissa Varpu Tavin ja Hanna Markukselan uuden hankkeen Aidon kauneuden metsästäjät. Projektissa perehdytään esittelyn mukaan
…. naiskauneuden, liikunnan, ravitsemuksen ja hyvän itsetunnon saloihin!
Aidon kauneuden metsästäjät -projektissa seurataan puolen vuoden ajan kahdeksan naisen elintapojen ja ulkonäön muuttumista. Projektin päämääränä on edistää suomalaisten naisten hyvää itsetuntoa, tervettä kehonkuvaa ja keinoja huolehtia hyvinvoinnistaan rennolla otteella.
Tuohan sopii tilanteeseeni kuin nakutettu! Päätin heti ryhtyä seuraamaan projektia. 🙂