Hanna[captionpix imgsrc=”https://satsinen.com/wp-content/uploads/2012/05/walking-co-workers.jpg” width=”325″ captiontext=”Mistä lisää hyötyliikuntaa?”]
Aloitin toukokuun alussa uudessa työssä, jonka seurauksena työmatkani piteni jonkin verran.
Tavallisena työpäivänä ehdin kotiin tuntia myöhemmin kuin ennen ja ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että jumppaan ei ole menemistä ennen kuin lapset nukkuvat ja ovat saaneet imettyä äidistä kaiken tarpeellisen. Yhdeksältä illalla kuntokeskus on kuitenkin jo sulkenut ovensa, joten jään sohvalle kasvattamaan takaisin jo kertaalleen pois sulaneita jenkkakahvojani.
Olen kyllä lisännyt hyötyliikuntaa 🙂
Kuljen juna-asemalle polkupyörällä ja olen jopa haaveillut, että talvella voisin taittaa saman matkan jalkaisin. Silloin saisin sopivasti liikuntaa jo töihin mennessäni. Tosin, jos ihan rehellisiä ollaan, minun on hyvin vaikea kuvitella itseäni tarpomassa jalkaisin kohti rautatieasemaa kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Tukka lässähtäisi pipon alla ja missä ihmeessä kuljettaisin korkokenkiäni…
Olen myös ajatellut, että voisin ryhtyä juoksemaan. Juoksulenkillehän voisi pinkaista hyvillä mielin vaikka keskellä yötä ja nykyään on myynnissä tosi hienoja karamellinvärisiä juoksukenkiäkin… Harmi vaan, että olen aina inhonnut juoksemista.
Hetken olin jo aikeissa laittaa koko kuntosalijäsenyyteni tauolle, kunnes tajusin, että jumppaan ehtii myös viikonloppuisin. On varmasti parempi treenata edes kerran viikossa kuin luovuttaa kokonaan vain siksi, ettei kurinalainen kolme kertaa viikossa liikuntarytmi enää ole mahdollinen.
Mutta hyviä ideoita otetaan vastaan; mikä on helpoin tapa liikkua, kun illan tunteja on käytössä rajallisesti?
Sekin että sä pyöräilet asemalle on mun mielestä jo aika paljon! Kuinka pitkä se matka on?
Kokeile eri juttuja eri viikonpäivinä ja vuodenaikoina. Kaiva esiin ne mun sulle lahjoittamat ”kävelyjumpat” ja tee jokin niistä kerran pari viikossa. Lyhyin jumppa on muistaakseni 20 minuuttia, toinen n. 30 minutttia. Sellaisen ehtii helposti huitaista kun tytöt on menneet nukkumaan ja vielä ehtii katsoa telkkaria (tai kirjoittaa blogipostausta… 🙂 ).
Juokseminen on aivan liian rankkaa tällaiselle enimmäkseen ex polvivaivaiselle ja keski-ikäisellä keskivartalolla varustetulla naiselle!
Puolenkin tunnin kävely on erinomaista hyötyliikuntaa. Kampaus on tosiaan vaarassa kovilla pakkasilla, mutta voisiko sen sutaista valmiiksi vasta työpaikalla? Mä olen paniikkiaamuina lähtenyt töihin tukkaani harjaamatta ja tehnyt sen vasta työmaalla 🙂
Juokseminen pelottaa muakin, koska olen saanut polvikipuja pienistäkin juoksupyrähdyksistä. Pyöräily luonnistuu niin paljon paremmin.
Tsemppiä arjen uudelleenjärjestelyyn!