Hanna[captionpix imgsrc=”https://satsinen.com/wp-content/uploads/2012/06/Fotolia_40862344_XS1.jpg” width=”260″ captiontext=”Kesällä voi ottaa välillä rennosti…” align=”right”]
Tavoitemekossa on nyt juhlittu kahdet juhlat. Ei kiristänyt eikä puristanut.
Vatsaa litistävät sukkahousut sen sijaan kiristivät kovasti. Aina, kun istahdin, ne kiertyivät tiukalle rullalle vyötärön päälle. Nelivuotiaallamme oli jalassa hienot kiiltonahkakengät, ja paetessaan sukulaisvaarien höpinöitä kainalooni, tarttuivat kenkien tarrat sukkahousuihin repien niihin reikiä. Illansuussa sain heittää kerran käytetyt painovoimaa uhmaavat sukkahousuni roskikseen.
Roskakoriin on tainnut joutua myös liikuntaharrastukseni.
Kesäiset viikonloput täyttyvät erilaisista menoista; sukujuhlista, huvipuistoretkistä, auringonotosta, mökkeilystä sun muusta. Jumppavaatteet on hylätty eteisen kaappiin kesäterassikenkien alle. Pitääkö kesälöhöilystä potea huonoa omaatuntoa? Vai onko jokaisella kuntoilijalla oikeus repsahtaa kesän aikana, ja ilman syyllisyyttä nauttia grillissä käristyvistä herkuista? Ja jos annan lomailufiilikselle vallan, pystynkö syksyllä palaamaan jumppasaliin vai siirrynkö luontevasti grilliherkuista sohvaherkkuihin…
En ole jaksanut murehtia asiaa kovin vakavasti. Ehkä aloitan murehtimisen siinä vaiheessa, kun jenkkakahvat taas pursuavat housun kauluksen yli. Sitäpaitsi olenhan minä liikkunut; lapset saivat kesäkuun alussa trampoliinin, jossa olen itsekin hypellyt. Lisäksi olen todennut, että jos hyppiminen alkaa väsyttää, soveltuu trampoliini loistavasti myös auringonottoon!
Se on varmaan sitä rentoutta. 🙂 Oon mäkin ollut täällä aika ”rento” hetken aikaa, mutta muista syistä….
Mä olen ollut koko lomani pyöräilemättä, mutta yritän muistaa, että olen kuitenkin liikkunut: olen kävellyt kilometrikaupalla Berliinin katuja 30 asteen helteessä, muuttanut, kantanut pyykkikasseja naapuritaloon ja takaisin käyttämättä hissiä kummassakaan päässä (portaita yhteensä 88 askelmaa tällä reitillä)… Mökillä olen kantanut vettä ja kaupungissa kauppakasseja, molemmissa paluumatkalla lievää ylämäkeä. Trampoliiniakin on tullut kokeiltua 🙂
On aivan liian helppo unohtaa nämä arkiset liikkumisen muodot. Tavallinen ruumiin liikuttaminen kunniaan! Jumpalle ehtii ensi vuonnakin ;D