Hanna
Kävin eilen haistelemassa tuulia kuntokeskuksessa, jonka asiakkaaksi siirtymisestä olen haaveillut.
Valitsin tunniksi tutun ja turvallisen sh’bamin; jos kaikki muu olisi uutta ja erilaista niin liikkeet ainakin tuttuja ja turvallisia.
Sali täyttyi nopeasti, pääasiassa osallistujat olivat nuoria naisia, joiden lisäksi joukossa olin minä, kaksi vanhempaa rouvaa, ja jopa muutama mies!
En nähnyt ainoatakaan vyötärönseutua, jossa vatsamakkara olisi tunkenut ulos omistajansa housuista. Olen jumpannut kaksi vuotta ilman peilejä, ja jopa jonkin verran kaivannut mahdollisuutta tiirailla itseäni peilin kautta.
Tässä salissa oli peilit, mutta en ole enää ollenkaan varma, että peiliseinä on pelkästään hyvä juttu. Sen sijaan, että olisin vain nauttinut ja antanut mennä, keskityin muun muassa katsomaan käsivarsiani, joissa ei mielestäni ollut tarpeeksi lihaksia sekä hikikarpaloita, jotka näyttivät valuvan vain minun punaisessa naamassani 🙂
Muuten tunti oli takuuvarmaa sh’bamia. Ohjaaja oli innostunut, musiikki soi kovaa ja fiilis oli hyvä. Tunnin loputtua opettaja toivotteli hyvää viikonloppua ja ehdotteli sh’bam kuvioiden käyttöä myös tulevana yönä yökerhon tanssilattialla.
Suurin osa asiakaskunnasta varmaan olikin aikeissa lähteä tuulettumaan kaupungin yöhön, ainakin minä olisin niin tehnyt vielä viisitoista vuotta sitten. Nyt tiesin, että lauantai ilta tulisi kulumaan perheen kanssa saunoen ja kotisohvan nurkassa hartaudella valittuja irtokarkkeja popsien. Vaikka kotisohva onkin maailman paras paikka viettää lauantai iltaa, tunsin väkisinkin itseni hieman vanhaksi!
Nykyinen kuntokeskukseni on hyvä vaihtoehto aikuiselle naiselle. Ikäjakauma on lähes kaikilla tunneilla kaikkea mahdollista kahdeksantoista ja seitsemänkymmenen ikävuoden väliltä. Kaksi vuotta sitten aloittaessani kuntoilua, olisin lannistunut totaalisesti, jos olisin joutunut vatkaamaan jenkkakahvojani pitkien ja hoikkien nuorten naisten keskelle, ja vielä tarkastelemaan koko komeutta peilistä 🙂
Osa kuntokeskuksen vaihtoaikeistani taitaa kuitenkin perustua juuri siihen, että haluaisin välillä kokeilla toisenlaista ympäristöä. Ehkä ympärillä pyörivät lukuisat timmit mimmit saisivat minutkin treenaamaan entistä kovemmin?
Tai sitten vain tuntisin seuraavat kaksi vuotta itseni vanhemmaksi kuin olenkaan 🙂
Mä olen kokenut jotain samanlaista kun olin vuosia sitten Yliopistoliikunnan ryhmäliikuntatunnilla. Tunsin itseni dinosaurukseksi ja mietin pitäisikö mennä vessaan vaihtamaan vaatteet jotta en järkyttäisi hehkeitä kaksikymppisiä rupsahtaneella vartalollani… Ainoa lohtu on se, että 10 vuoden päästä niillä naisilla on ne jenkkakahvat..ja lauantai-illan ilo voi hyvinkin olla telkkari-ilta lasten ja irtokarkkien kera. 🙂
Ja täytyy myöntää että yleensä yritän salsa-tunnilla välttää itseni katsomista peilistä.
Sh’bam on varmaan nuorison suosiossa, luulen että erityyppisillä tunneilla on erilainen ikäjakauma.
En aio lannistua, vaikka olinkin vähän eri ikäinen 🙂 Jenkkakahvat on tällä hetkellä historiaa ja huitelin menemään niin tarmokkaasti, että ehkä kukaan ei arvannut mun olevan melkein 40 v! 🙂