Satu
Nimesin marraskuun virallisesti Märkien sukkien kuukaudeksi, koska vettä tulee koko ajan taivaalta kuin aisaa enkä omista kumisaappaita. Ne olisivat nyt kovasti tarpeen.
Yhden sateenvarjon olen jo saattanut viimeiseen lepoonsa, onneksi minulla on toinen jonka voin ottaa käyttöön.
Surkeista keleistä huolimatta olen ollut tänään hyväntuulinen ja energinen. Viime perjantaina aloitin onnellisuusprojektini kolmannen kuukauden. Kuten uhkasin aikaisemmassa postauksessani, en aseta marraskuulle uusia lupauksia vaan keskityn harjoittamaan aikaisempia lupauksiani. Niissä on minulle ihan tarpeeksi tekemistä tällä haavaa.
Tosin asetin uuden itselleni uuden ammatillisen projektin myös marraskuuksi, koska lokakuun Haasta itsesi –projekti toimi niin hyvin. Joulukuussa siirryn työskentelemään jonkin yhtenäisen teeman parissa.
Ehkä minun pitäisi keskittyä Super-täteyden hiomiseen joulukuussa koska näen joka tapauksessa Hannan tytöt taas jouluna?
******
Migreenit ovat taas jostain syystä vaivanneet minua viime aikoina. Niskalihakseni ovat ihan jumissa ja minulla on välillä sellainen olo että pääni on tungettu täyteen pumpulia. Lisäksi minua huimaa joka kerta kun vaihdan asentoa sängyssä.
Migreenin takia vietin sängyssä melkein koko lauantain. Jouduin jättämään väliin Halloween-kutsut. Pah! Kun illalla uskaltauduin vihdoin ulos pienelle kävelylenkille, näin yllätyksekseni pari poikaa lampsimassa tien syrjässä noidiksi pukeutuneena.
Olivatkohan pojat tulossa Halloween-juhlista vai voiko Suomessa muka nykyään kiertää ovelta ovelle kerjäämässä karkkeja? Ei minun ovikelloani kyllä tullut kukaan loppuviikosta rimputtamaan.
******
En ole vieläkään ottanut tuikkuja esiin. Nyt on kyllä niin pimeä että voisin ottaa ja polttaa ensimmäiset syksyn kynttilät.
Sitten saatan ottaa ja ilahduttaa seinänaapureitani laulaa lurittamalla muutaman kerran Satumaan, Kulkuset ja Kuului laulu enkelten. Ne ovat osa Joulukonsertin ohjelmistoa joten niitä on vähän pakko harjoitella. 🙂