Satu
Rennosti kuntoon blogi täyttää 1v!
Ensimmäinen kirjoitus julkaistiin 22.9.2011. Tämänkin kirjoituksen oli tarkoitus ilmestyä jo lauantaina, mutta se viivästyi webmasterin pahantuulisuuden vuoksi. 🙂
Uusi blogidesign sentään valmistui etuajassa ja otsikkografiikassa komeilevat nyt sekä sohvasyöppö että himokuntoilija sulassa sovussa.
Halusimme Hannan kanssa luoda pikaisen katsauksen ensimmäisen vuoden tärkeimpiin tapahtumiin ja vastata tärkeimpiin kysymyksiin:
Onko kunto kohonnut vai taantunut vuoden aikana? Joko jenkkakahvat ovat sulaneet? Olemmeko muuttaneet sohvasyöppöjen leiristä himokuntoilijan leiriin? Kootut selitykset?
*******
Satun kuulumiset:
Vuoden aikana asetin itselleni kaikenlaisia kuntoilu- ja laihdutustavoitteita: ensinnäkin halusin pystyä tekemään 10 miesten punnerrusta 31. 5.2012 mennessä ja keväällä päätin, että nyt vihdoin alan ”oikeasti” laihduttaa. Tavoitteeni oli laihtua hitaasti ja järkevästi kunnes sopisin koon 38 tavoitefarkkuihin.
Vaan miten kävi?
Kehitystä on ja ei ole tapahtunut vuoden aikana.
Punnerrushaasteesta luovuin keväällä migreenin takia, mutta fyysinen kuntoni on siitä huolimatta kohentunut – varsinkin sen jälkeen kun aloitin uuden harjoitusohjelman (FBB-ohjelman). Lihasvoima on lisääntynyt jaloissa ja keskivartalossa ja tasapainoni on selvästi parantunut. Pystyn tekemään vaa’an ja myös pysyttelemään asennossa jonkin aikaa, mikä ei olisi onnistunut vielä viime keväänä.
Aerobisen kunnon paranemisesta en uskalla sanoa mitään ennen kuin teen uudelleen itselleni ukk-kävelytestin. En ole tänä vuonna panostanut aerobiseen harjoitteluun, joten voi olla että olen jopa taantunut sen suhteen.
Painonhallinnassa tulokseni on jokseenkin plus miinus nolla. Paino ei ole pientä vaihtelua lukuun ottamatta suuremmin noussut tai laskenut. Teknisesti osaan kyllä jo mielestäni syödä oikein, mutta stressin ja tunnesyömisten takia paino tuppaa pysymään samana – jos jotain välillä lähteekin, se myös tulee takaisin aika pian.
Tänä vuonna aion yhä keskittyä fyysisen kunnon ja erityisesti lihasvoiman parantamiseen. Tarkoitus on myös miettiä, miten saisin vähennettyä stressi- ja tunnesyömistä.
*******
Hannan kuulumiset:
Vuoden aikana on tapahtunut kaikenlaista. Viime syksynä aloitin aktiivisen kuntoilun pidettyäni liikuntataukoa useiden vuosien ajan. Syksyn ja talven aikana kävin jumpassa parhaimmillaan kolme kertaa viikossa. Kilot tippuivat ja jenkkakahvat sulivat.
Tunneille ehtiminen ei silloinkaan ollut helppoa, ja vielä vaikeampaa se on nykyään. Keväällä löysin ihanan työn hieman pidemmän työmatkan takaa, enkä millään ehdi zumbailemaan entiseen tahtiin. Olen harkinnut kuntosalijäsenyyteni vuokraamista eteenpäin, mutta ilokseni olen todennut, että kerran viikossa tehty sunnuntaijumppakin riittää pitämään jenkkakahvat aisoissa.
Vuoden aikana sain todeta useaan otteeseen, että erilaiset juhlapyhät, flunssat ja muut poikkeavuudet arkirutiineissa ovat kuntoilijalle tuhoisia. Ruokavalio lähtee sivuraiteille ja liikuntarutiinista on vaikea saada uudelleen kiinni.
Tänä syksynä totesin, että kesä toi kiloja, mutta ei yhtä paljon kuin olin niitä hamstrannut ennen kuntoremonttini aloittamista. Tällä hetkellä minun pitäisi yhä saada lisättyä kasviksia ja hedelmiä ruokavaliooni. Haaveilen myös siitä, että saisin aloitettua olohuonejumppaamisen.
En taida enää olla sellainen sohvasyöppö kuin vuosi sitten!
********
Omasta mielestäni olemme projektissa tukevasti voiton puolella. Kumpiakan ei ole lihonut entisestään tai heittänyt kintaita tiskiin. Kilot eivät näytä enää lisääntyvän kuin banaanikärpäset.
Fyysinen kunto on noussut kummallakin, vaikka emme ehkä vielä sopisi himokuntoilijan kastiin. Sen opimme että liikunnan harrastaminen ei ehkä riitä poistamaan jenkkakahvoja, mutta se pitää ne kyllä kurissa… 🙂